Vauvaonnea

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä elettiin jännää aikaa, kun aadan synnytys käynnistyi. Sikiöveden tultua noin iltayhdeksän aikoihin alkoi jännittäminen koskas ensimmäinen pentu alkaisi pyrkiä ulos masusta. Sitä hetkeä ei kuitenkaan alkanut kuulumaan ja yöllä puoli kolmen aikaan oli startattava auto kohti eläinlääkäriä. Pennut oli selkätarjonnassa eivätkä olisi päässeet omin avuin ulos. Keisarinleikkauksella saatiin kuitenkin maailmaan neljä tervettä koirapoikaa.<3 Kello taisi lähennellä aamu kuutta kun saavuimme kotiin. Seuraava päivä menikin melko sumussa, kun edellinenkin yö oli mennyt jännitellessä.. Nyt täällä on elelty kolmen päivän ajan vauva-arkea. Miten koiraperhekin voi näyttää niin täydelliseltä. Ja ne vauvat. Niitä vois tuijotella vaikka aamuvarhaisesta yömyöhään, niin ihania ne on. En oikeastaan edes odota, että täällä vipeltelee 4 pientä karvapalloa. Ne kasvavat niin vauhdilla, että yritän vain nauttia tästä ajasta kun ne on vielä niin pieniä ja viettävät aikaansa turvallisesti laatikossansa äipän kanssa nukkuen ja syöden.
Empä ois uskonu että koiranpennutkin voi olla niin ihania, niin tärkeitä.<3
En edes halua ajatella vielä kuinka raastavaa nuista luopuminen tulee olemaan... Onneksi ne on vasta muutaman päivän ikäisiä eikä vielä ole lähdössä mihinkään.<3